Retkiruokaa take two - sienirisottoa

Juhannus vierähti kalliokiipeilyn merkeissä Dödlarsbergetillä Pohjois-Ruotsissa. Reissu oli erittäin onnistunut - säät suosivat ja tunnelma oli sananmukaisesti korkealla.

Yllä maisemia leiristä. Jos maisemissa ei ollut valittamista, pientä rutinaa saattoi kuulua siinä vaiheessa, kun viikonlopun varusteet mukaanlukien jokikinen viikonlopun aikana kulutettava tippa vettä piti raahata kallion huipulla sijaitsevaan leiriin. Ja sitä vettä kului lämpimällä säällä aivan törkeän PALJON. Onneksi suunnitelmissa oli tehdä lauantaina vedenhakureissu Storforssenille.

Yllä Storforssen. Parin hikisen kiipeilypäivän jälkeen oli taivaallista päästä peseytymään kosken läheisyydestä löytyvissä virtaavan veden muovaamissa matalissa kallioaltaissa.

 

Reissun gastronomien anti osoittautui odotettua yllätyksellisemmäksi. Paahdetut vaahtokarkit ja sisäfileet näyttivät olevan jo aivan peruskauraa retkiruokarintamalla. Juhannuksen kunniaksi porukka jaksoi panostaa retkiruokaan tavallista enemmän ja viikonlopun aikana tuli nähtyä mitä mielikuvituksellisimpia kulinaristisia virityksiä. Jotkut leipoivat täytekakkua ja paahtoivat popcornia Trangialla. Toiset taas olivat tuoneet mukanaan hiilihappojäätä ja valmistivat sen avulla jäätelöä. Minä ja ystäväni J liekitimme appelsiinilettuja.

 

Lauantai-iltana herkuttelimme J:n kanssa sienirisotolla, jonka ohjeen lupasin jakaa kanssanne. Annos on ehkä arkea ajatellen runsaan puoleinen, mutta kiipeilypäivän päätteeksi ei kattilan tyhjentämisessä ollut mitään ongelmaa. Ainemäärät ovat arvioita. Risotto toimii kyllä ilman valkkariakin, mutta jos haluaa herkutella kunnolla, (ja jos jaksaa nähdä vaivaa raahatakseen pullon kalliolle ja tyhjänä pois) se ehdottomasti kruunaa simppelin ruokalajin. Jos haluaa risottoon lihaisuutta, voi reppuun pakata muutaman siivun silputtua ja uunissa kuivattua pekonia.

Sienirisotto
reilu pari desiä risottoriisiä
pari nippusipulia varsineen
1 valkosipulin kynsi
tilkkanen oliiviöljyä tai voita
pari reilua kourallista kuivattuja sieniä (esim. herkkutatteja ja suppilovahveroita)
reilu desi kuivaa valkoviiniä (myös puolikuiva toimi hyvin, kun muuta ei sopivan kokoisessa pullossa kesätyöpaikkakunnan Alkosta löytynyt)
reilu litra vettä
kana tai kasvisliemikuutio (esim. Fond du chef)
suolaa
mustapippuria
parmesanraastetta

Annoksesta riittää kahdelle nälkäiselle naisihmiselle.

Kiehauta vesi peinemmässä Trangian kattilassa ja lorauta tilkkanen kuivattujen sienien päälle, jotta sienet turpoavat. Lisää jäljellä olevaan veteen liemikuutio ja keitä sekoittaen, kunnes se liukenee. Nosta kattila syrjään odottamaan kannella peitettynä.

Kuumennä öljy isommassa kattilassa ja kuullota sipuleita hetki. Lisää riisi ja jatka kuullottamissa, kunnes riisi muuttuu lasimaisen läpikuultavaksi. Lorauta sekaan valkkari ja anna kiehua, kunnes neste on lähes imeytynyt. Lisää lientä loraus kerrallaan aina kun edellinen on sopivasti imeytynyt. Jatka näin kunnes riisi on mielestäsi sopivan kypsää, eli mukavan al dente, noin parin kymmenen minuutin ajan. Jos liemi loppuu, jatka lisäämällä vettä. Lisää kypsennyksen loppuvaiheessa turvonneet sienet.

Tarkista lopuksi maku ja mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla. Tarjoile parmesanraasteen ja valkkarin (mikäli sitä vielä tässä vaiheessa ruuanlaittoa on jäljellä) kera.

Retkiruokaa take one - myslipatukoita

 

Muutama viikonloppu takaperin osallistuin kalliokiipeilyn peruskurssille, mikä tarkoitti antoisaa luonnonhelmassa vietettyä viikonloppua rennolla porukalla. Kesäkuisesta ajankohdasta huolimatta (tai ehkä juuri sen vuoksi) kurssi on perinteisesti järjestetty mukavan kesäisen lumisateen merkeissä, eikä Suomen suvi pettänyt odotuksia tänäkään vuonna. Kiipeämäänkin kuitenkin päästiin ja paistoi se aurinkokin aika ajoin. Hieman alavireinen kiipeilymotivaationikin sai kaikkien aikojen ensimmäisen, hiukan vähemmän hohdokkaan, boulderointireissuni jälkeen mukavasti nostatusta, ja seuraava kiipeilyreissu olisi luvassa jo juhannuksena.

Lisäksi viikonloppu oli oiva tilaisuus päästä koekäyttämään vielä aivan uudenkarhea Trangiani. Halusin välttämättä teflon-pinnoitetut kattilat. Ne vaativat hieman huolellisempaa käsittelyä kuin perus alumiiniset vastaavat, mutta käyttömukavuus on mielestäni niissä aivan eri luokkaa. Tämän havaitsee viimeistään tiskausvaiheessa. Hankintalistalla on vielä Trangian kaasupoltin, sillä kuulemani mukaan se on ainakin kesäaikaan näppärämpi ratkaisu, kuin nestemäisten polttoaineiden kanssa läträäminen.

Monen mielikuva retkiruuasta on pussiruoka. Ainakin minun osaltani oli pitkään näin. Eikä siinä sinänsä mitään vikaa olekaan, hyvin se palvelee tarkoitusta helppoudellaan ja keveydellään. Mutta jos pussiruokaan haluaa vaihtelua, vaatii se pientä esivalmistelua. Melkein mitä tahansa voi kuivata, kuten esimerkiksi Vaellusnetin linkeistä käy ilmi. Itse olen tähän mennessä kuivatellut kasviksia, sieniä ja jauhelihaa ja hyvin on toiminut. Myös soijarouhe tai kuivattu tofu toimii hyvänä vaihtoehtoisena proteiininlähteenä vannoutuneemmallekin lihansyöjälle, kunhan sen vain maustaa hyvin. Mausteet ovatkin toinen helppo tapa lisätä retkiruuan maistuvutta. 

Täällä kertaa kokeilin ensimmäistä kertaa myslipatukoiden valmistamista sopivaksi pikaenergiaksi, jota on helppo napsia päivän mittaan. Koska en löytänyt mieleistäni reseptiä valmiina, sovelsin omani useamman reseptin pohjalta. Mielestäni näistä tuli aika hyviä, ja ainakin ne ovat taatusti terveellisempiä kuin kaupan vastaavat. Koska en halunnut ämpätä reseptiin ihan tuhottomasti sokeria, koossapysymisessä on tuoreeltaan ehkä jonkin verran toivomisen varaa, mutta hiukan kuivahdettuaan ongelma hellittää aika hyvin. Vinkiksi vain, ettei sitten rinkkaa pakatessa kannatta pakata patukoita samaan muovipussiin sipulin ja pekonin kanssa, kuten allekirjoittanut ajattelemattomuuksissaan teki. Ottivat muuten aika hyvin makua.

Myslipatukat

7 dl leseitä ja hiutaleita (itse käytin 3dl kauralesettä, 3 dl suuria kaurahiutaleita ja 1dl vehnälesettä, mutta myös esimerkiksi tattarihiutaleet tms gluteenittomat vaihtoehdot käyvät)

400 g pähkinöitä ja siemeniä paahdettuna (manteleita, hasselpähkinöitä, cashewpähkinöitä, pekaanipähkinöitä, kurpitsansiemeniä, auringonkukansiemeniä...)

400g kuivattuja hedelmiä ja marjoja (rusinoita, karpaloita, aprikooseja...)

2 dl omenasosetta

1/2 dl juoksevaa hunajaa

2 rkl rypsiöljyä

1 tl suolaa

2 rkl kanelia (tai muuta maustetta makusi mukaan, esim. inkivääri toimii mukavasti)

2 rkl aitoa vaniljasokeria

200 g suklaata

Sekoita suuressa kulhossa omenasose, hunaja, öljy, suola ja mausteet. Lisää paahdetut, kevyesti rouhitut pähkinät, kuivatut hedelmät sopivina palasina, sekä leseet ja hiutaleet ja sekoita huolellisesti. Painele tai kaulitse leivinpaperiarkkia apuna käyttäen massa tasaiseksi ja erityisesti tiiviiksi (!) levyksi leivinpaperilla vuoratulle tasapohjaiselle uunipellille. Paista 100 -asteisessa uunissa 30-40 minuuttia siten, että levy kuivuu, mutta ei saa juuri väriä. Anna levyn jäähtyä ja kuivahtaa rauhassa, mieluiten vaikka yön yli ja kumoa levy esimerkiksi suurelle leikkuulaudalle tai työtasolle, jonka päällä voi leikata. Sulata suklaa mikrossa tai vesihauteessa ja levitä se tasaisesti myslilevyn päälle. Anna jähmettyä rauhassa. Suklaan jähmetyttyä paloittele levy suurella terävällä veitsellä haluamasi kokoisiksi patukoiksi. Murenevat ylijäämäpalat toimivat myslin tapaan. Parhaimmillaan patukat ovat, kun ne ovat saaneet kuivahtaa ja rapsakoitua huoneenlämmössä pari vuorokautta.

Vinkki pähkinöiden paahtamisesta: Itse paahdan pähkinöitä 180 -asteisessa uunissa ylätasolla 7-10 minuuttia, kunnes kuoret halkeilevat ja pähkinät saavat kauniin kullankeltaisen värin. Esimerkiksi maa- ja hasselpähkinöistä kuoret irtoavat helposti paahdettuna. Sen kun vaan käärii pähkinät havillisen pyyhkeen sisään ja hiertää nyyttiä voimakkaasti esimerkiksi pöytää vasten, kunnes kuoret irtoilevat. Tämän jälkeen kuorisilppu on helpointa puhallella pähkinöiden seasta esim. uunipellin tai muun laakean astian päällä. Tämä vaihe kannattaa toteuttaa ulkotiloissa, sillä kuoret tuppaavat lentelemään minne sattuu.

Seuraavassa retkiruoka-aiheisessa postissani hyvinkin retkiruuaksi soveltuvan sienirisoton ohje. Ruokalaji päässee ohjelmistoon myös juhannusreissulla. Tässä siis hiukan esimakua. (Pahoittelut huonosta kuvasta. Tuossa vaiheessa ruuanlaittoa alkoi olla jo niin nälkä, että ihan näköä haittasi...)

Korvasienikeittoa ja rahkalettuja

Ensimmäisten ihkaoikeiden kesätöiden aloittelu ja muutto kesätyöpaikkakunnalle itäiseen Lappiin ovat vaatineet viimeaikoina veronsa ja bloggailu on jäänyt hetkeksi vähemmälle. Viikonloput taas olen ollut tehokkaasti liikenteessä ympäri Suomea. Pari edellistä viikonloppua oli varattu ystäväni häähumulle eli polttareille ja itse hääjuhlille. Niitä edeltävä viikonloppu taas vierähti hartaasti odotetulla kalliokiipeilyn peruskurssilla. Oli muuten mahtava viikonloppu siitäkin huolimatta, että taivas antoi välillä lunta, välillä rakeita, valillä vettä ja hetkellisesti jopa auringonpaistetta! Tältä reissulta luvassa retkiruoka-aiheinen postaus myöhemmin.

Nyt siis luvassa korvaisenikeittoa ja venäläisiä rahkalettuja. Sienessä kerkesin käymään tälle kesälle toiseenkin otteeseen ja keittelin tuoreeltaan ryöpätyistä korvasienistä kevään ensimmäiset sienikeitot. Mietiskelin pitkään, mitä kivaa sienistä valmistaisin, mutta päädyin kuitenkin hieman tylsästi klassiseen keittoon, sillä halusin ruokalajin, josta korvasienien hieno aromi pääsisi parhaiten oikeuksiinsa. Resepti on sovellus useamman perusreseptin pohjalta. Kukaties jatkossa on luvassa jotain hiukan mielikuvituksellisempaakin...

Korvasienikeitto
2,5 dl ryöpättyjä ja hienonnettuja korvasieniä
2 pientä salottisipulia hienonnettuna
1 rkl voita
1 rkl (reilusti kukkurallinen) vehnäjauhoja
4 dl kasvis- tai kanalientä
2 dl kuohu- tai ruokakermaa (ei mieluusti laihimpia kasvisrasvaversioita)
2 tl balsamiviinietikkaa, vaaleaa tai tummaa
1 tl kuivattua timjamia tai muutaman tuoreen oksan lehdet
suolaa ja mustapippuria myllystä

Reseptistä riittää kahdelle pääruuaksi ja noin kolmelle alkuruuaksi

Puristele ryöpätyistä sienistä enin ylimääräinen vesi pois ja hienonna ne. Kuumenna sieniä vielä kattilassa ylimääräisen veden poistamiseksi. Hienonna sipuli ja kuullota kattilassa sipulia, sieniä ja timjamia miedolla lämmöllä voissa, kunnes sipulit muuttuvat läpikuultaviksi. Lisää vehnäjauhot ja jatka kuullottamista hetki sekoittaen. Lisää kasvis- tai kanaliemi ja keitä muutaman minuutin ajan. Lisää balsamico ja kerma, mausta suolalla ja pippurilla. Tarkista maku ja tarjoile hyvän, tuoreen leivän kera. Halutessasi voit myös soseuttaa keiton.

Makean nälkään kokkailimme kesäkämppikseni kera eräänä iltana Glorian ruoka & viini -lehden tuoreimman numeron inspiroimana rahkalettuja. Lehden ohjetta noudatimme hieman soveltaen. Ensinnäkin, lisäsin taikinaan teelusikallisen suolaa. Suola on makeiden leivonnaisten tärkeä, mutta aliarvostettu mauste, sillä se korostaa sokerin makeutta ja jos valita pitäisi, jättäisin lettutaikinasta ennemmin pois sokerin kuin suolan. Tämä on toki mitä suurimmassa määrin maku- ja tottumuskysymys, ja tottakai, kohtuus kaikessa! (En minäkään sen suolan kanssa ihan tolkuttomasti holvaa, mutta joitain ruokia en suolatonna söisi. Mainittakoon nyt suolaton, veteenkeitetty kaurapuuro vain yhtenä esimerkkinä.)

Toiseksi, koska en jaksanut lähteä kauppaan, nautimme letut smetanan sijaan rahkalla ja vaniljasokerilla maustetulla kermavaahdolla. Ja kolmanneksi, edelleenkin koska kaupustelu laiskotti, karhunvadelmien sijaan hilloon käytettiin vadelmien lisäksi mansikoita ja mustikoita sekä tavallista sokeria hillosokerin tilalta. (Siksi hillo näyttää kuvassa vähintäänkin hieman vetiseltä.) Hyviä letut olivat kaikesta tästä säätämisestä huolimatta! ;)

Venäläiset rahkaletut eli syrnikit
Ohje lehdestä: Glorian ruoka & viini 4/2010
500 g maitorahkaa
3 kananmunaa
2 rkl ruokosokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
lisäksi
1 - 2 dl vehnäjauhoja
2 rkl rypsiöljyä
50 g voita
120 g smetanaa (tai vaihtoehtoisesti rahkalla ja vaniljasokerilla maustettua kermavaahtoa.)
marjahilloa

Ohjeesta valmistuu noin 15kpl lettusia

Valmista ensin hillo.

Sekoita rahka, kananmunat ja ruokosokeri. Yhdistä vehnäjauhot, vaniljasokeri ja leivinjauhe keskenään. Sekoita jauhoseos rahkaseokseen. Taikina saa olla löysähkö. (Lettutaikinaksi kyllä aika paksuhko!) Anna taikinan seistä huoneenlämmössä 15 minuuttia.

Vuoraa laakea lautanen talouspaperilla kypsiä lettuja varten. Sirottele reilusti jauhoja työpöydälle tai suurelle lautaselle. Jaa taikina reilun ruokalusikan kokoisiksi nokareiksi jauhotetulle tasolle ja ripottele jauhoa taikinanokareiden päälle. Muotoile nokareet jauhotetuin käsin tasaisiksi noin 1 cm paksuisiksi letuiksi.

Mittaa rypsiöljy ja reilu nokare voita (valurautaiseen) paistinpannuun. Lämmitä pannua, kunnes voi alkaa ruskistua. Pyyhi ylimääräinen jauho letun pinnalta ja pane se pannuun. Paista letut muutama kerrallaan 2-3 minuuttia molemmin puolin. Nosta kypsät letut talouspaperin päälle lautaselle. Lisää nokare voita pannuun ennen seuraavien paistamista. Jos letuista irtoava jauho ruskistuu pannussa liikaa, pyhi pannu välillä talouspaperilla ja lisää voita.

Tarjoa letut vastapaistettuina smetanan (tai rahka-kermavaahdon) ja vadelma-boysenmarjahillon kanssa.

Vadelma-boysenmarjahillo
Ohje lehdestä: Glorian ruoka & viini 4/2010
4 dl (200 g) vadelmia
4 dl (200 g) karhunvadelmia eli boysenmarjoja
(2 rkl vettä)
1 dl hillosokeria

n 5 dl valmista hilloa

Pane marjat kannelliseen kattilaan. Lisää vesi, jos käytät tuoreita marjoja; pakastettuihin ei lisätä vettä.Hauduta marjoja kannen alla keskilämmöllä pari minuuttia, kunnes alkaa muodostua vesihöyryä. Lisää hillosokeri varovasti sekoittaen. Anna hillon hautua keskilämmöllä 5-10 minuuttia (itse haudutin 5 minuuttia). Älä sekoita hilloa, jotta sattumat säilyvät ehjinä. Tarvittaessa heiluttele kattilaa varovasti. Nosta kattila liedeltä ja anna hillon jähtyä, jolloin se muuttuu jähmeämmäksi.

Rahkalla ja vaniljalla maustettu kermavaahto
250 g rahkaa
2 dl kermaa
2 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria (mieluiten aitoa)

Sekoita rahka tasaiseksi. Vatkaa kerma jämäkähköksi vaahdoksi, lisää rahka ja mausta sokerilla.

Mission completed - macaroneja, taas!

Lupauduin siis jokin aika takaperin leipomaan macaron-leivoksia rakkaan ystäväni häihin. Häät ovat huomenna. Leivokset, jotka matkasivat syntypaikaltaan kolmisensataa kilometriä etelään ja saivat täytteensä tovi sitten, lepäävät nyt turvallisesti juhlapaikan kylmiössä. Mission completed. Kolmesataa (no okei, muutamaa vaille) macaron leivosta. Aikaa ei mitattu tunneissa vaan päivissä.

Välillä oli matalapainetta macaronrintamalla tai vain planeettojen asento epäsuotuisa, kun leivospohjat eivät vain yksinkertaisesti ottaneet kypsyäkseen. Pelti pellin jälkeen vedin uunista täydellisen näköisiä macaroneja, jotka sitten läsähtivät totaalisesti eivätkä irronneet leivinpaperista (ja lensivät suoraan roskiin). Hikeä ja krokotiilin kyyneleitä. Seuraavana päivänä (jolloin muuten satoi!), kaikki taas yhtäkkiä sujuikin. Sama resepti, sama protokolla, eri tulos. Henkimaailman hommia, sanon minä.

Kaiken kukkuraksi digitaalinen sokerilämpömittarini pimahti kesken toisen leivontapäivän. Siinäpä sitten juoksenneltiin ympäri naapurustoa lömpömittaria haeskelemassa, kun kesäkämppämme uunin termostaattiin ei voinut luottaa tippaakaan. Viimehetken draamaltakaan ei vältytty, kun tänään, hääpäivän aattona ilta kymmeneltä tumma kinuskitäyte kärähti pahemman kerran sokerilämpömittarin puuttuessa ja macaronit olisi pitänyt saada vietyä juhlapaikalle yhteentoista mennessä. Ei auttanut kuin hälyyttää kaaso, todellinen miss-fix-it-all, apuun täyttämään macaroneja ja ruveta uuden täytteen keittoon. Onneksi morsiamen äidiltä sattui sopivasti löytymään jääkaapistaan litran purkki laktoositonta vispikermaa! :)

Mutta jotain opittiinkin. Ehkä.
1. Aina ei kaikki mene putkeen. Väärällä säällä on ihan turha taistella tuulimyllyjä vastaan. Jos macaronit eivät onnistu yhtenä päivänä, älä huoli, ehkä ne onnistuvat seuraavana. Tai sitten eivät. 

2. Äläkä missään tapauksessa yritä saastää luontoa ja uusiokäyttää leivinpapereita. Ei onnistu. paperit menevät uunissa pienenpienelle kuprulle, minkä vuoksi macaroneista tulee epätasaisen paksuisia ja ne kupruilevat uunissa miten sattuu. 

3. Ja ei, kahta peltiä ei voi paistaa yhtä aikaa ajan säästämiseksi uunissa, joka ei ole kiertoilmauuni. Kuka hullu sellaista menisi edes kokeilemaan? Tosin kiertoilmauunistahan minulla ei edes ole kokemuksia... 

4. Ja jos paiston alussa uuni tai erityisesti alalämpö on liian suurella teholla, macaronien jalasta, siis siitä pitsireunuksesta, tulee korkea ja suttuinen. 

5. Macaronien ruskistumista, joka voi olla ongelma erityisesti vaaleita macaroneja leivottaessa, voi estää laittamalla macaronien yläpuolelle ritilän, johon laittaa paiston puolessa välissä leivinpaperin.

6. Käytä erillistä mittaria uunin lämpötilan varmistamiseksi! Kesäkämppämme uunin termostaatti näytti aivan mitä sattuu. Jos sen sääti sataan, uunin todellinen lämpötila saattoi olla mitä tahansa viidenkymmenen ja sadanseitsemänkymmenen väliltä.

7. Jos kypsät macaronit eivät tahdo irrota leivinpaperista, lurauta kuuman pellin ja paperin väliin vettä siten, että vesi levittäytyy koko paperin alle. Reiluhkosti siis. Tämä oikeasti toimii. Kokeile irrotella macaronit nyt. Jos ne eivät edelleenkään irtoa, kiepsauta kostunut paperi macaroneineen ympäri puhtaalle ja kuivalle pöydälle (macaronit eivät tipu paperista) ja vedä paperi irti macaroneista aivan vaakasuoralla rauhallisella vedolla tarvittaessa hiukan toisella kädellä macaroneista avitellen. Macaronien ei saa antaa olla kostealla leivinpaperilla kauaa, sillä muuten ne vettyvät.

8. Jos kinuskitäytteestä tulee liian paksua, sitä voi hieman lämmäyttää mikrossa ja lisätä vielä lorauksen kermaa. Kinuskin lopullisen jäykkyyden näkee vasta, kun se on jäähtynyt huoneenlämpöiseksi, joten mikäli vain on aikaa odottaa, se maksaa vaivan. Liian jäykkä kinuski kun vie helposti hampaiden paikat mennessään, mikä kieltämättä häiritsee macaronien muuten niin rapeanpehmeää koostumusta ikävästi.


9. Jos tavallisella hillolla täytetyt macaronit tuppaavat vettymään liian nopeasti, hilloa voi keittovaiheessa suurustaa perunajauholla niin kuin suusrustaisi kiisseliä. Konsti toimi hyvin, mutta tällä kertaa en tullut ottaneeksi perunajauhon määrää ylös. Lupaan tehdä sen seuraavalla kerralla, kun leivon marjatäytteisiä macaroneja.

Tässäpä tämä. Ei mitään elämää suurempaa tällä kertaa. Antoisa urakka joka tapauksessa. Nyt taidan pikkuhiljaa alkaa haaveilla höyhensaarista, jotta jaksan huomenna juhlistaa ystäväni avioliiton alkua aina pikkutunneille asti. Ensi viikolla, kun elämä kesätöiden ohessa alkaa vihdoinskin asettua normaaleihin uomiinsa, lupaan viimeistellä lupailemani, tällähetkellä vielä keskeneräiset postaukset muun muassa korvasienistä ja taannoisesta Islannin matkastamme. Sweet dreams!

P.S. sunnuntaina 20. kesäkuuta 2010. Edellinen teksti tuli siis rustattua häiden aattona. Nyt kun juhlat on juhlittu, voin jo todeta, että aherrus kannatti. Macaronit saivat juhlissa hyvän vastaanoton. (Tai ainakin negatiivinen palaute jäi minulta kuulematta. ;) Itse jännitin eniten, olisiko jäykkä kinuskitäyte yhtään kostunut jääkaapissa vietetyn yön jälkeen. Olihan se ja kyllä siihen jo hammas pystyi, vaikka pikku perfektionistina toivomisen varaa löysinkin. Kuvissa siis tällä kertaa vain fiilistelykuvia eri työvaiheista. Valmiista macaroneissa en täyttövaiheen kaikessa kiireessä ja hötäkässä kerinnyt ruveta näpsimään kuvia ja juhlatilan hämärästä valaistuksesta johtuen jätin homman sikseen hääpäivänäkin.