Sivut

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Islannin tunnelmia

Teimme keväällä vuosikurssini kanssa excursion Reykjavikiin. Syy, miksi fiilistelen reissua vasta nyt, on se, että unohdin kamerani islanninhevosratsastuksella käyttämäni sadetakin taskuun ja sen takaisin saamisessa kesti tovi jos toinenkin. Nyt kamerani on kuitenkin palannut turvallisesti kotiin kuvineen päivineen, kiitos ystävällisen tallitytön, joka sen minulle postitti.

Vajaan viikon reissullamme ehdimme tutustua Reykjavikin kaupunkiin ja pikaisesti myös lähiympäristön, niin sanotun kultaisen kolmion, suurimpiin luonnonnähtävyyksiin. Vierailimme myös Reykjavikin yliopistollisessa sairaalassa ja vietimme iltaa paikallisten lääketieteenopiskelijoiden kera. Osa ryhmästämme kävi myös vaeltamassa, islanninhevosratsastuksella ja Blue lagoonin geotermaalisessa ulkoilmakylpylässä. 

 

Reykjavik oli minun makuuni juuri sopivan kokoinen kaupunki. Tarpeeksi suuri ollakseen eläväinen muttei niin suuri, että pikkukylän tyttöä alkaisi ahdistaa. Elävaisestä puheen ollen, myytti Reykjavikin viriilistä yöelämästä ei ole pelkkää tarua. Pääkadun varren kuppiloista ja ravintoloista kuoriutuu arkenakin iltaiseen aikaan täysverisiä baareja ja yökerhoja ja viikonloppuisin kadullakin riittää väkeä, kuin Suomessa vappuna konsanaan.

Ensimmäisenä iltana illastimme osoitteessa Pósthússtræti 9 sijaitsevassa ravintolassa nimeltä Íslenski Barinn, islantilainen baari. Ravintola tarjoili varsin kohtuuhintaista, sopivasti päivitettyä perinteistä islantilaista ruokaa mukavan rustiikissa miljöössä. Ruoka oli maittavaa ja muutenkin ravintolasta jäi kokonaisuutena hyvä maku suuhun. Ainoastaan jälkiruuaksi tilaamassani kuivakassa raparperikukussa olisi ollut toivomisen varaa.



Yllä alkupaloja, savustettua lammascarpacciota punajuurisalaatin ja melonikuutioden kera sekä kampasimpukkakeittoa. Alla taas pääruokia, hevosta uunijuuresten ja paloviinakastikkeen kera sekä turskaa savustetun tomaattihillon, uunijuuresten ja perunamuusin kera.



Seuraavana iltana noudimme hotellihuoneeseemme take away sushit kaupungin pääkadulla, osoitteessa Laugarvegur 2 sijaitsevasta pikkuruisesta Sushi Barinn -nimisestä sushiravintolasta ja täytyy tunnustaa, että niin hyvää ja tuoretta sushia en vielä ole saanut mistään. Suosittelen!







Saaren karu kauneus vetosi suomalaiseen sielunmaisemaan. Yllä Gullfoss, kultainen putous Reykjavikista itä-koilliseen (onkohan moista ilmansuuntaa olemassakaan?). Samaisella kultaisen kolmion kierroksella kävimme katsastamassa myös Geysirin, Gullfossin vesiputouksen ja Thingvellirin hautavajoaman.


Yllä Blue Lagoonin geotermaalinen ulkoilmäkylpylä. Hyisen merituulen vihmoessa vettä oli taivaallista liota höyryävän kuumassa altaassa ja lämmitellä itseään saunassa. Kylpyvesi on geotermaalista merivettä, joka sisältää runsaasti eri mineraaleja, muun muassa piitä. Sillä kerrotaan olevan kauneudelle ja terveydelle hyödyllisiä vaikutuksia, samoin kuin Islannin lukemattomista vulkaanisista lähteistä tulevalla lämpimällä hanavedellä. Onneksi kylpyvesi ei sentään tuoksunut mädälle kananmunalle, niin kuin lämmin hanavesi tuppasi tekemään. Kylmä hanavesi puolestaan oli peräisin raikkaista vuoristopuroista ja parempaa kuin pullovedet konsanaan.


Issikat olivat symppiksiä kavereita ja selässä pysyivät ensikertalaisetkin. Ratsastus oli itselleni yksi reissun ehdottomista kohokohdista.

Viimeisen illan ruokapaikaksi valikoitui sataman läheisyydessä, osoitteessa Geirsgötu 8 sijaitseva Saegreifinn -niminen, Sea Baroninakin tunnettu kansankuppila. Paikka on kuuluisa kalavartaistaan sekä "maailman parhaasta hummerikeitostaan" ja ilmeisesti myös paikallisten suosiossa. Kuulemamme mukaan keittiömestarina toimii enemmän tai vähemmän viinaan menevä entinen laivakokki, joka hyvinä päivinään laittaa mitä erinomaisinta kalaruokaa. Vaikka ulkopuolelta paikkaa ei juuri ravintolaksi tunnista, sisustukseltaan se oli mukavan vilpitön ja ruoka vailla minkäänlaista hienostelua. Hummerikeitto oli erinomaista ja kalavartaat tuoreita ja laadukkaita, joskin valas rehellisyyden nimissä melkoisen sitkeää. Positiivinen kokemus ehdottomasti!


Alkoholia ei ravintolassa tarjoiltu, vaan paikalle sai tuoda oman pullonsa. Alla sitä kuuluisaa hummerisoppaa.


torstai 1. heinäkuuta 2010

Apple Tart with Hazelnut Brown Sugar Topping

Eräänä maanantaisena iltana työpäivän jälkeen emme kämppikseni kanssa nuutumukseltamme saaneet aikaisesksi lähteä lenkille, vaan onnettoman tilanteen kompensoimiseksi päätimme leipoa jotain hyvää...


Ollen kumpainenkin omenapiirakan ystäviä, päädyimme testaamaan piirakkareseptiä Islannin escursioltamme raahaamastani New Yorkilaisen Magnolia Bakeryn omistajan Allysa Toreyn kirjasta More from Magnolia. Täydellinen harmaan maanantai-illan pelastus!


Tummalla sokerilla ja hasselpähkinöillä kuorrutettu omenapiiras
Resepti kirjasta: More from Magnolia - Allysa Torey

Tumma sokerikuorrute

1,8 dl vehnäjauhoja
1,2 dl tiiviisti pakattua vaaleanruskeaa sokeria
85 g pehmeää voita kuutioina
1,2 dl karkeaksi rouhittuja hasselpähkinöitä

Täyte
7,2 dl ohuelti siivutettuja happamia omenia
0,8 dl sokeria
1 rkl vehnäjauhoja
1 tl vaniljauutetta tai aitoa vaniljasokeria

Piirakkapohja
85 g pehmeää voita kuutioina
2 rkl sokeria
1 suuri kananmuna huoneenlämpöisenä
1 suuri kananmunan keltuainen huoneenlämpöisenä
3,6 dl vehnäjauhoja
1 rkl leivinjauhetta

Esilämmitä uuni 160 C -asteeseen. Voitele tarvittaessa vuoka/vuoat.

Valmista kuorrute sekoittamalla keskikokoisessa kulhossa jauhot, sokeri ja hasselpähkinät. Nypi joukkoon voi. Aseta syrjään odottamaan.

Valmista täyte sekoittamalla täyteaineet keskenään. Aseta syrjään odottamaan.

Valmista piirakkapohja: Vatkaa voi ja sokeri suuressa kulhossa pehmeäksi vaahdoksi. Lisää kananmuna ja kananmunan keltuainen ja sekoita hyvin. Lisää jauhot ja leivinjauhe ja sekoita, kunnes jauhot juuri ja juuri sekoittuvat taikinaan. Painele (tai kaulitse taikina levyksi ja levitä) taikina yhteen halkaisijaltaan n. 25 cm:n  piirakkavuokaan tai muutamaan pienempään.

Täytä hedelmätäytteellä ja ripottele pinnalle tasaisesti kuorrutetta. Paista piirakan koosta ja uunista riippuen 30 - 50 minuuttia ja anna jäähtyä. Tarjoile lämpimänä tai huoneenlämpöisenä esimerkiksi hyvän vaniljajäätelön kera.


Kuorrutteen sokeriksi voi käyttää esimerkiksi vaaleaa muscovadoa mutta fariinisokerikin toimi hyvin. Ohjeessa käytettiin suolatonta voita, enkä oikein ymmärrä miksi. Näin koko piiraasta tulisi käytännössä suolatonta. Kuten jo aikaisemmin vouhotin, suola korostaa sokerin makeutta ja uskokaa pois, kokeiltu on, suolattomat MAKEAT leipomukset jäävät helposti kovin vaisuiksi. Itse käytin normaalisuolaista voita sekä kuorrutteeseen että piirakkapohjaan, eikä piiraasta missään tapauksessa ainakaan liian suolaista tullut. Kuorrutteeseen käytin kevyesti paahdettuja hasselpähkinöitä, kun niitä sattui sopivasti vielä taannoisen macaronprojektin jäljiltä kaapista löytymään.

Makeista omenoista on mielestäni aivan turha haaveilla saavansa aikaiseksi kunnon omenapiirakkaa. Hätäratkaisuna voi korkeintaan yrittää kirpakoittaa makeita omenoita sitruunamehulla, mutta parempaan lopputulokseen pääsee, kun vain suosiolla ostaa kunnon happamia omenoita. Esim. Granny Smith tai ah niin suloinen Pink Lady toimivat leivonnassa hyvin. Ja mikä ettei kirpsakoita kotimaisiakin voisi piirakkaan leipoa. Määrällisesti omenoita voisi reseptissä olla enemmänkin, sillä kuivahko murotaikina pohja kaipaa rinnalleen kypsän omenan mehevyyttä.

Piirakkapohjaan käytin tapani mukaan luomu kananmunia, sillä vaikka itsekin aikanani niiden paremmuutta skeptisesti epäilin, huomasi eron viimeistään pitkästä aikaa halpis kananmunia maistaessaan. Murenevaista piirakkapohjaa vuokaan painellessani - ohjeen mukaan se olisi pitänyt kaulita levyksi - mietiskelin, ovatko kananmunatkin Amerikoissa suurempia, sillä mielestäni taikina jäi vähän kuivakaksi, eikä sitä todellakaan ongelmitta olisi saanut levyksi kaulittua. Ensi kerralla taidan kokeilla käyttää taikinaan kaksi kokonaista munaa. Ison vuoan puutteessa leivoin piirakan muutamaan pieneen, sievään tartelettivuokaan.