Sivut

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Parvekkeella versoo

Joka kevät se tulee. Hiipii hiljaa kuin kissa - toisin siis, kuin nuo minun kaksi torspoani. Yhtä varmasti se tulee, kuin kevät itse. Ja silti vuosi vuodelta se yllättää minut. Ohimenevä hulluus. Tarve upottaa kämmenet multaan.  Halu kylvää ja kasvattaa jotain kaunista. Eikä minua ole ikinä hidastanut se tosiseikka, että viherpeukaloni sijaitsee keskimääräistä keskempänä kämmentä. Onnekseni ja epäonnekseni tämä vietti katoaa kesän kynnyksellä yhtä nopeasti kuin on tullutkin.



Eräänä keväänä muutamia vuosia sitten minun oli kerta kaikkiaan saatava kasvihuone. Arvatkaapa muuten oliko enää kesäkuumalla kivaa kaivella hiekkaista kuoppaa, josta oli tuleva lasitalon perustukset tai huolehtia joka päivä kasvien kastelusta ja rikkaruohojen kitkemisestä. Äidin riesaksihan sekin projekti taisi jäädä.


Basilika kukkii


Tänä keväänä, kukkakärpäsen jälleen puraistessa, halusin minäkin viimein kokeilla viime vuosina kovin muodikasta chilin kasvatusta. Jonkun muun iloksi jäi tietysti huolehtia varttuvista taimista Ameriikan reissuni ajan. Mutta voi sitä iloa, kun minä ja kesään mennessä pieneen vesiviljelylaitteeseeni aivan liian suureksi varttuneet chilin taimeni vihdoin löysimme kodin ja parvekkeen, lasitetun parvekkeen.

Turbo pube

Aji cristal

Bolivian rainbow

Muuton aikoihin chilit olivat hoidon puolesta enemmän kuin vähän hunningolla ja esimerkiksi nirppanokka Habanero Peruvian white kieltäytyi ankarasta kukkimisesta huolimatta tekemästä hedelmiä. Kun laiska puutarhuri sai vihdoin lannoituspuolen kuntoon ja kasvit suorastaan riehaantuivat kasvamaan, iskivät vuorostaan kirvat chiliparkoihini. Tajusin tuholaisongelman hiukan liian myöhään ja kun kasvit olivat jo alkaneet tehdä hedelmiä, en voinut myrkyttää pikku vihulaisia kerralla sukupuuttoon, vaan loppu kesä menikin mäntysuovan ja sumutinpullon kanssa taistellessa. Satoakin kuitenkin tuli.
Aji cristal

Habanero Peruvian white

Siemenet tilasin Fataliin nettikaupasta. Beginners pack sattui olemaan loppu joten oikeastaan kaikki tilaamani siemenpakkauksen lajikkeet ovat makuuni vähän turhan ärhäköitä, ainakin sellaisenaan. Noiden kermanvaaleiden pirullisten habanerojen mitäänsanomaton ulkomuoto kätkee sisälleen yli 300 000 scovillea - aika hapokasta. Aji cristal, joka muuten oli varsin mukavan hedelmäisen makuinen oli katraan miedoimpia. Projektina chilinkasvatus oli kuitenkin mukava kokemus ja kovasti jo sormet syyhyävät päästä valitsemaan ensi kesän lajikkeita. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti